Kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää alueidenkäytön suunnittelua

Abstract

Yhä useampi kaupunki, kunta ja maakunta laatii hiilineutraaliuteen tähtääviä strategioita ja tiekarttoja tavoitteenaan vähentää vuoden 2007 tason kasvihuonekaasupäästöjä 80 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Ilmastotavoitteiden vahvistuessa yhdyskuntarakenteen kestävyyttä arvioidaan entistä useammin asumisen ja liikenteen energiakulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen perusteella. Vastaavasti luonnontilaisten ekosysteemien (esim. metsien ja soiden) arvo perustuu ilmastovaikutuksiin puuttuvassa alueiden käytön suunnittelussa niiden tuottamiin ilmastohyötyihin: hiilensidontaan, ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen. Samalla on kuitenkin vaarana, että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen menettää asemansa maankäytön suunnittelun tärkeänä tavoitteena. [...]